
Lasteni biologinen isä ei ollut seurustelukumppanini, ei elämäni rakkaus. Raskaus oli kaikkea muuta kuin suunniteltu, joten annoin hänelle yhtäläisen mahdollisuuden valita, haluaisiko hän olla vanhempi. Ei halunnut. Se on asia, jota en voi ymmärtää, mutta hyväksyä se silti pitää. Mielestäni molemmilla tulee olla yhtäläinen oikeus päättää omasta elämästään, eikä ketään siten tule pakottaa vanhemmaksi. Olen kuitenkin toivonut, että hän muuttaisi mieltään, ymmärtäisi mistä jää paitsi. Hän tietää oven olevan auki ja toivon koko sydämestäni, poikien puolesta, että hän joskus uskaltaisi astua sisään.
Raskaus ei ollut helpoimmasta päästä. Alun pahoinvoinnin ja järjettömän väsymyksen helpotuttua alkoivat ennenaikaiset supistukset. Pojilla oli kova kiire syntyä ja olin sairaalassa täydessä vuodelevossa raskausviikot 28-33. Kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin ja 7. marraskuuta 2012 tähän maailmaan syntyi kaksi pientä (2490g ja 2100g) ja niin täydellistä poikalasta, Samuel ja Elias.
Näin meistä tuli kolmen kasa. <3
<3
VastaaPoistaJa aikas upea kasa olettekin! :)
VastaaPoista